Plitvicen kansallispuisto

Omatoimireissu Plitviceen saakka (240km) ei kuulostanut kuitenkaan hyvältä idealta, joten päädyttiin varaamaan opastettu retki GetYourGuiden kautta. Retki kustansi 109€, sisältäen bussikuljetuksen Splitistä Plitviceen, englantia puhuvan oppaan koko retken ajalle, pääsyliput Plitvicen kansallispuistoon ja minijuna- ja laivakyydit Plitvicen kansallispuistossa. Meidän päiväretkemme kesti 12 tuntia, josta bussimatkat veivät 3h / suunta.

Plitvicen kansallispuistoon kuuluu 16 järveä ja monia, monia vesiputouksia. Järvet on jaettu ylä- ja alajärviin ja helpoin on aloittaa ylhäältä ja laskeutua kohti alempia järviä ja suurinta vesiputousta (Veliki Slap). Meidänkin reitti Plitvicessä alkoi lyhyellä "minijuna"matkalla, joka kuljetti meidät puiston sisäänkäynniltä kohti ylempiä järviä ja kuljimme H-kirjaimella varustetun reitin alamäkeen. Käveltävää tuli päivän aikana noin 8km. Suurin osa matkasta kuljettiin kapeilla poluilla ja puisilla silloilla, joissa ei ollut kaiteita. Liikuntarajoitteisille, pienille lapsille tai lastenvaunujen kanssa liikkumiseen tämä retki ei sovi lainkaan. Plitvicessä on myös lyhyempiä reittejä, mutta meidän ohjelmaamme kuuluivat kaikki järvet ja paljon vesiputouksia. 

Ylempien järvien maisemat olivat kauniita, mutta varsinkin alkuun todella samannäköisiä kuin Suomen metsissä. Vesiputoukset toivat kuitenkin kivan lisän matkan varrelle ja vesi oli kauniin turkoosia. Pikkuhiljaa maisemat muuttuivat avoimemmiksi ja vesialueet suuremmiksi. Meidän reittiin kuuli myös 30min mittainen veneajelu suurimman järven poikki ja sen jälkeen pidettiin evästaukoa toiset 30min. Tällainen pieni hengähdys tuli tarpeeseen lämpimässä säässä vaeltamisen jälkeen. 

Evästauon jälkeen jatkettiin matkaa alempien järvien tuntumassa ja nyt maisemat muuttuivat viimeistään upeiksi! Korkeita kallioita, luolia ja aivan kirkkaan turkoosia vettä. Nautin alempien järvien tunnelmasta ja kokemuksesta huomattavasti enemmän ja toivoin, että retkemme tämä osuus olisi kestänyt pidempäänkin. Kuljimme melko reipasta tahtia, ettemme jääneet oppaasta ja ryhmästä jälkeen. Joissain paikoissa ihmisiä oli enemmän ja vuoroaan joutui hetken odottamaankin kun sillat ja polut olivat niin kapeita, että ohittaminen niillä oli hankalaa. 

Retkemme viimeinen kohde oli Veliki Slap eli Suuri Vesiputous. Se oli varsin näyttävä, 65 metrin korkuinen kallio. Vielä hienompi se on silloin, kun vedenpinta on korkealla ja vettä tulee alas enemmän. Mutta ei retkemme tähän vielä päättynyt, aivan lopuksi oli kiivettävä polkua ylös puiston sisäänkäynnille ja tämähän kävi melkein kuntoilusta! Saatiin kuin saatiinkin meidän retki päätökseen ennen vesisadetta ja bussimatka takaisin Splitiin alkoi. 

Kokemuksena vesiputoukset ja koko Plitvicen kansallispuisto oli upea. Luulen kuitenkin, että olisin nauttinut yhtä paljon myös Krkan kansallispuistosta. Bussimatkat, 3 tuntia suuntaansa, olivat minulle ehkä liikaa. Toiset nukkuivat molemmat bussimatkat ja hyvä heille. Itse en saanut nukutuksi ja vaikka bussin ikkunasta sai ihastella komeaa vuoristoa, oli paluumatka jo melko puuduttava. Bussi myös pysähtyi huoltoasemalla kumpaankin suuntaan 30min, nämä pysähdykset olisi mielestäni voinut jättää väliin ja käyttää yhteensä tunnin enemmän puistoa ihaillen. 

Lyhyesti: Jos pitkä bussimatka ei haittaa, on kohde käymisen arvoinen myös Splitistä.